Kolumni: Punkin puraisema

Oman kesäni korkkasin alkaneeksi pienellä punkin puraisulla. Siis punkki puri minua, enkä minä sitä. Lämpöaallon helliessä tykkään vetää sortsit jalkaani. Sama toistui myös toukokuun helleaallon yhteydessä. Vaikka sortsini lahkeet ovat hieman perinteistä pitemmät, niin lenkkitossujen ja sortsien lahkeen alapuoli jättää kauniin karvaisista sääristäni osan näkyviin. Tämän näki myös punkki eräällä helatorstaiviikkoisella metsäretkelläni. Se tuli ja uppoutui oikean jalkani sääreen. En tiedä kauanko se siellä lymysi. Huomasin tapauksen vasta iltasaunan lauteilla. Ihmettelin sääreen noussutta pikkurillin kokoista pahkuraa. Sormissa pahkura tuntui kovalle. Puristin sitä ja tirs, tirs, sormien väliin jäi verinen elävä punkki. Tuijotimme tovin toisiamme silmiin ja sitten se liiskautui sormieni väliin.

Saunapuhtaana googletin punkin ja siitähän tarinaa netissä piisasi. Sen verran ristiriitaista tieto oli, että hakeuduin seuraavana päivänä henkilääkärini vastaanotolle. Hänen diagnoosinsa mukaan jalassani oleva pahkura oli punkin aiheuttama. Vastaanotto kesti viisi minuuttia ja marssin ulos resepti kourassani. Kahden viikon antibioottikuuri, kolme tabletin päivävauhdilla. Sillä annoksella mahdollinen punkista tarttunut borrelioosi talttuisi.

Viime viikon torstaina Yle Teema tarjosi valtaisin tietoiskun punkin vaaroista. Informaatio oli ristiriitaista. Se pani pääni entisestään pyörällä. Yhden koulukunnan mukaan antibiootin syöminen varhaisessa vaiheessa ei taltutakaan bakteeria, vaan se saattaa muhia pitkäänkin elimistössä. Lähes yksimielisiä ollaan siitä, että joka neljäs suomalainen punkki kantaa Borrelia-bakteeria, ja että joka 50. punkin purema tartuttaa ihmisen. Omat tuntosarveni pidän taatusti kuunteluasennossa ja seuraan ruumiistani tulevia signaaleja.

Punkin pureman oireiden lisääntymistä odotellessa muutama sananen potilastietojärjestelmästä. Itse törmäsin järjestelmän ongelmiin uusiessani ajokorttia. Autorekisterikeskus kehotti kirjeellä, että minun on syytä käydä lääkärissä. Näin tein ja lääkäriltä sain todistuksen, että autolla ajaessani tarvitsen edelleen silmälaseja. Tämä ehto oli korttiinkin kirjattu.

Lääkärintodistus lähetettiin virkateitse poliisille. Viikon kuluttua poliisi lähestyi kirjeellä todeten, että todistus ei riitä, vaan he tarvitsevat silmätautien erikoislääkärin lausunnon. Poliisin papereissa kun oli tällainen ehto. Ärhentelyjeni jälkeen kävin erikoislääkärillä. Jos kahden lääkärin lausunto samasta asiasta riittäisi. Tuplamaksun kortin uusiminen kustansi. Episodi laittoi aivonystyräni pohtimaan, että mihin muihin arkistoihin minusta on kirjattu ristiriitaista tietoa.

Pienet voivotukseni päätän hyvän kesän toivotuksin!