Nasu oppii positiivisesti

Minä olen Nasu, 10 kuukautta vanha dobermann-poika Ruosniemestä. Tänään on keskiviikko, mikä tarkoittaa sitä, että illalla menen taas Tuija-emäntäni kanssa Koirakioskin tiloihin treenaamaan tottelevaisuutta.

Meitä odottaa siellä ihan oma kouluttaja, Mäkisen Helena. Olen käynyt Helenan johdolla jo kaksi kurssia ennen tätä ja nyt on kolmannen kurssin viimeinen kerta. Meitä on muitakin koiraoppilaita samalla kurssilla, mutta Helena ottaa meidät yleensä aina yksi kerrallaan opetustilanteeseen.

Oikeastaan siellä kyllä opetetaan koirien emäntiä ja isäntiä opettamaan oikeita opetustekniikoita koirille, ja opitut jutut pitää sitten suorittaa kotiläksyinä ennen seuraavaa tapaamiskertaa.

Olen oppinut valtavasti uusia asioita, ja opiskelu on tosi kivaa, kun aina oikeasta suorituksesta saan palkkion: jotain hyvää syötävää ja myös leikkimistä emännän kanssa narupallolla tai motivaatiopatukalla.

Emäntänikin on joutunut opettelemaan ihan alusta tämän uuden opetusmetodin, jota täällä koirakoulussa käytetään. Koiran oivaltava eli operantti oppimistapa on jotain ihan muuta, kuin mitä hän on edellisillä koirillaan käyttänyt.

Täällä emännälle on opetettu naksuttimen käyttö, ja kosketuskeppikin on tullut tutuksi. Naksutin on sellainen pieni vehje, jota emäntä pitää toisessa kädessään. Aina kun minä teen oikein, niin hän naksauttaa: "naks" ja silloin minä tiedän tehneeni oikein. Ja heti perästä saan makupalan palkkioksi.

Sitten kun opin asiat, kuten istumisen, maahan menon, seisomisen ja seuraamisen kunnolla, niin naksuttelua aletaan vähentää ja lopulta se jätetään kokonaan pois. Kaikki kuitenkin aloitettiin ihan siitä, että kun katsoin emäntääni silmiin, niin hän naksautti minulle ja sain palkkion. Näin opin pitämään emäntääni niin sanottua katsekontaktia.

Vasta sitten aloitettiin kaiken maailman temppujen opettelu. Itse en tiedä, mitä hyötyä niistä tempuista loppujen lopuksi on, mutta emännän mielestä ne pitää opetella, koska ei meistä kuulemma muuten mitään suomenmestareita tule, jollei niitä hallitse.

Mutta kun minä itse en edes vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Emäntä on vienyt minua jos jonkin sortin harjoituksiin. On jäljestetty pellolla ihan muutaman viikon ikäisestä asti, kunnes maa syksyllä jäätyi. Suojelutreeneissäkin on rampattu ja tätä tottelevaisuutta on harjoiteltu tietysti ihan koko ajan.

Viime viikolla emäntä sai päähänsä, että nyt aloitetaan henkilöhaun opiskelu, ja olihan siellä metsässä ihan mukava niitä piiloutuneita ihmisiä etsiä, kun niiltäkin sai makkaraa ja kauheasti kehuja, kunhan ne ensin löysi jostain puun tai kiven takaa.