Kolumni: Uusi vuosi, uudet haasteet
Vuoden vaihtumisesta on tullut ihmisille merkittävä taitekohta. Vedetään ilotulitusraketteja paukutellen raja selän taakse jääneen ja uuden vuoden välille, tehdään hyviä lupauksia ja katsotaan hetken aikaan kaikista poliitikkojen ja tiedemiesten murskaavista ennustuksista huolimatta luottavaisesti eteenpäin kohti puhtaan paperin kaltaista tulevaisuutta. Kaikki on taas hyvin ja kaikki paranee entisestään. Itse saa piirtää paperille viivat, linkit ja rajat. Valkoisen paperin huumassa parannetaan tapoja, lopetetaan tupakanpoltto, aloitetaan terveellinen elämä, pois kaikki makeat ja rasvaiset ruuat, alkoholi ja välipalat, tilalle liikuntaa, ja ryhdytään opiskelemaan, kehittämään itseä ja omia taitoja. Luja usko omiin voimiin ja kestokykyyn antaa hyvän alun alkamassa olevalle vuodelle.
Vuodenvaihde ei oikeasti ole rajapyykki kuin yrityksille, joiden tilikausi päättyy vuodenvaihteeseen. Eivät koulutkaan ala tammikuussa ja pääty joulukuussa. Kalenterikuukausi on monissa sopimuksissa helppo katkon paikka, mutta joulu-tammikuun vaihde ei välttämättä ole mikään erityisen vahva raja.
On hyvä, että meillä on tällainen yhteinen taitekohta, jota voidaan pitää ovena uuteen elämään. Pimeän syksyn jälkeen vuodenvaihde jo sinällään piristää mieltä ja antaa energiaa kevättä ja auringonpaistetta odotellessa. Siitä saa mukavasti pontta lupausten keksimiseen. Mutta onko vuosi liian pitkä aika odottaa uutta lupauksientekohetkeä. Jos repsahdus tapahtuu jo alkuvuodesta, helmikuussa tai ennen kevättä, pitääkö odottaa yli puoli vuotta, 10–11 kuukautta, että voi yrittää uudestaan. Eikö sittenkin olisi mukavampaa, jos uusia yrityksiä voisi tehdä pitkin vuotta. Saisi mahdollisuuden tsemapata itseään uuteen yritykseen heti pian repsahduksen jälkeen. Vuodenvaihteessa voisi sitten laskea, montako kertaa piti aloittaa uudestaan ja päättää, että seuraavana vuonna tulee vähemmän kompasteluja ja lupaukset kestävät pidempään.
Kaikista lupauksista ja repsahduksista huolimatta tulevaisuudelta kannattaa odottaa pelkkää hyvää. Sillä tavalla itsellä ja lähipiirillä on mukavampaa ja lupauksien pitäminenkin on helpompaa.
Kaisla-Kaarina Rostedt
