Joulun taikaa Kaharilla

Kotiseututalo Kaharin Noormarkussa valtasi joulun alla salaperäinen tunnelma. Huhu kertoi, että nurkissa vilahteli monennäköisiä tonttuja ja joka puolelta kuului hiljaista kuiskuttelua. Mitä kummaa oikein oli tekeillä. Luoteisväylä päätti yleisövinkin saatuaan ottaa asiasta selvää ja lähti yhtenä sunnuntai-iltapäivänä katsomaan, oliko Kaharilla todella tekeillä jotain outoa, vai oliko kaikki pelkkää huhupuhetta.

Jotain erikoista Kaharinmäellä todellakin tapahtui. Heti portilla paikalle tulijaa tervehti iloisesti punalakkinen tonttu, joka toivotti tervetulleeksi tonttujen valtaamaan pihapiiriin.

Kurkistus saunaan näytti ensin turhalta, mutta kun silmä tottui hämärään vilahti sielläkin jotain tonttumaisen punaista.

Ja kiviaidan sisäpuolella vasta olikin varsinainen yllätys. Vanhan riihen edessä touhusi vaalea-asuinen tonttu siivouspuuhissa ja pikkumökin edessä kaksi pirteää tonttua houkutteli kurkistamaan sisälle vanhaan rakennukseen ja etsimään sieltä paketin. Pienen etsimisen jälkeen paketti löytyikin ja kun sen vei tontuille, nämä pyrskähtivät laulamaan joululaulua, joka mainittiin pakettikortissa. Sekös nauratti. Niin hauskalta se kuulosti.

Ja kun vielä meni hirsiaidan toiselle puolelle, siellä seisoskelivat tallitonttu ja hevonen. Molemmat tyytyväisen näköisinä. Päivän työt oli jo tehty ja oli aikaa rauhoittua.

Vielä piti poiketa sisälle Kaharin taloon. Siellä ihan pikaisesti ovenraosta kurkistaessa näkyi joulupukki aputonttuineen. Lahjojen kääriminen paketteihin oli menossa.

Pakko oli myöntää, että Kaharilla tapahtui kummia. Tuntui aivan kuin Korvatunturi olisi siirtynyt Noormarkkuun. Ehkä se olikin, tai sitten koko juttu oli vain unta. Seuraavana päivän kaikki tontut olivat kadonneet, Kaharin ovi oli kiinni ja rakennus oli pimeänä. Pihapiirissä näkyi kyllä jalanjälkiä, sellaisia pieniäkin, mitä tontut jättävät. Taisi se tonttukylä olla sittenkin totta.