Helmi Hukkinen täytti 101 vuotta

Helmi Hukkinen syntyi Keisarilliseen Suomen Suur-ruhtinaskuntaan Pomarkun kirkonkylän kauppiasperheen vanhimpana lapsena. Kaupparakennus on edelleen olemassa Pomarkun keskustassa. Rakennus on huomiota herättävä erikoisen arkkitehtuurinsa vuoksi. Talo on nykyään asuntokäytössä. Helmin isoisän isä mainitaan jo 1800 luvulla maakauppiaana Pomarkussa. Helmin äiti Aliina Heliander oli kauppiaan tytär ja avioitui puusepän pojan, rakennusmestari Anton Viljasen kanssa. Isoisä Jakob Viljanen oli syntyisin Siikaisista Norrbakan torpan poika. Isän äiti oli syntynyt 1858 Kivijärven pitäjässä Vaasan läänissä. Hänen kerrotaan kävelleen nälkävuonna 1867 Pomarkkuun ja päätyneen Kilholman taloon, jonne hän sai jäädä pikkupiiaksi.

Kansalaissodan aikana Pomarkku oli sotanäyttämönä ja arkielämä oli turvatonta. Viljasen kauppa toimi jotenkin näissäkin olosuhteissa, Helmi muisteli kuinka hän joutui viemään ruokakoreja joen toiselle puolelle sillan yli, koska ajateltiin, ettei lasta kohti ammuta. Hän saikin kulkea rauhassa tavarakoreineen. Isä Anton oli mukana monenlaisessa toiminnassa Pomarkun kehittämiseksi: Perustamassa Liikeyhtiötä ja sahaustoimintaa, kirkonkylän kansakoulun ja uuden kivikirkon rakennustoimikunnissa.

Kauppias-isällä oli oma auto jo 20-luvulla. Seuraelämä oli vilkasta, talon salissa komeili valkoinen flyygeli.

Elämään tuli tummia sävyjä kun tuberkuloosiepidemia saapui Pomarkkuun. Ihmisiä sairastui ja menehtyi tähän kavalaan tautiin. Kauppias Iisakki Heliander kuoli 1922. Helmin ollessa 15 ikäinen, kuoli myös hänen isänsä Antton Viljanen vuonna1925. Kaupan toiminta kuitenkin jatkui ja Helmikin toimi myyjänä, kunnes hakeutui opiskelemaan Ateneumiin. Opinnot keskeytyivät kun tuli rakkaus ja avioliitto. Esikoinen ja ainokainen syntyi. Perheestä huolehtiminen ja leskeksi jääminen vaati työhön lähtemistä ja ripeä rouva ryhtyi tarjoilijaksi. Uusi elämänkuppanikin löytyi työyhteisöstä. Pariskunta työskenteli ravintola-alalla, milloin tarjoilijana, baarimestarina tai hovimestarina. Myös työt ulkomailla tulivat tutuiksi. Tytär muutti USA:han, jossa perusti perheen ja edelleen elää. Lapsenlapsia on yksi poika, mutta lapsenlapsenlapsia on viisi.

Heli itse asustaa Liinaharjan vanhainkodissa ja on tyytyväinen saamaansa hoivaan. Hän on kauniisti ikääntynyt, ja huolehtinut itsestään, hiukset ja kädet ovat hoidetut, huolellisesti pukeutuneena hän seurustelee vieraittensa kanssa ja juttelee niin vanhoista kuin ajankohtaisistakin asioista. Joskus koti-ikävä iskee ja kaipuu entiseen kotiin Pomarkussa.

– Joskus mä aattelen, että pitäs lähteä käymään Pomarkussa, mutta ei siellä enää ole ketään jonka tuntisin ja kaikki on muuttunut. Niin mä aattelen, ettei sinne kannata lähteä, siitä vaan tulee enempi ikävä. Kyllä mä joskus vähän itkenkin, kun on niin ikävä kaikkea entistä.

Leo Forss, serkku 3. polvessa